Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Pieni aarre kirjaksi. Kuinka minä ja tämä kirja kohtasimme? Katsotaanpas. Tulin töistä eräästä iltavuorosta ja päiväposti oli tuonut Suuren Suomalaisen kirjakerhon jäsenlehden. Kuukauden kirjapakettina kirjat Anja Snelmannilta ja Riikka Pulkkiselta. "Hmmm, katsotaanpa tarkemmin. Oi, onpa söpö kirjankansi!" Ja kirjan esittelyn luettuani harmittelin, että paketin odottamiseen menee aikaa, huoh. Kunnes... "Mitä! Ai näitä kirjoja voi hakea Suomalaisesta Kirjakaupasta???" Perjantaina autonkeula kohti lähintä kirjakauppaa ja voih, se oli minun!

"Katsokaa minua, tällainen minä olen. Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusia kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin."

Iiris on hurmaava henkilöhahmo johon on helppo samaistua. Iiriksen kautta tässä kirjassa käydään läpi melkoinen tunteiden kirjo, pohditaan, ihmetellään ja oivalletaan niin elämää, omaa itseämme kuin ihmissuhteitakin. 

"Odottaminen on sukua etsimiselle. Yhdessä nämä kaksi muodostavat kaipauksen hienovireisen rakennelman."

Halusin tarttua kynään ja alleviivata lauseita tästä kirjasta. Seuraavalla lukukerralla aion niin tehdäkin. Nyt tyydyin kirjoittamaan parhaita pätkiä päiväkirjaani sekä Facebookiin ja osan jaan nyt täällä.

"Kyse ei ollut varkaudesta, vaan piknikistä! Tai miten haluatte, vallankumouksesta."

"Olen haaveillut karkkisateesta lapsesta asti, kuvittele minut saparopäisenä kylmään porstuaan. Ainoa herkku, jonka silloin tunsin, oli ternimaito. Kyllä vanha nainen saa karkkisateen järjestää!"

Kirja on täyttä painavaa asiaa kepeyteen naamioituna. Tavallaan genreä chick lit, mutta kuitenkin todellisia asioita ja tunteita täynnä. Vähän samaa tyyliä kuin Cecelia Ahernin kirjat jotka mielestäni myös osaavat olla melko syvällisiä, huolimatta chick lit olemuksesta ja pienestä ripauksesta taikuutta.

"Katsopas, ne eivät tiedä mihin minut sijoittaa, hullujen joukkoon vai puulla päähän lyötyihin vai kuumepotilaisiin, ne eivät löydä vallankumoukselle tautiluokitusta!"

"Etkö sinäkin ole aina haaveillut siitä? Marja-Liisa kysyi. Tässä ei ole kyse muusta kuin siitä, että tyttö on ollut lähes sata vuotta kiltti eikä enää suostu siihen."

Kirjan henkilöt ovat erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä, jokaisella omat huolensa ja ilonsa. Erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan, oppivat toisiltaan. Ystävä voi sanoa suoraan, pudottaa toisen maan kamaralle sitä vaadittaessa. Osoittaa, missä kohtaa on harhauduttu polulta.

"Täällä halutaan kutsua vallankumousta dementiaksi. Voitko kuvitella, he käyttivät minun hienosta tempauksestani sanaa disorientaatio."

Rakastin Maija-Liisaa. Kuinkas muutenkaan. Uskallan väittää tuntevani häntä vähän, ammattini puolesta. Iiriksen lisäksi Maija-Liisa nousi lempihahmokseni. Maija-Liisa joka ammentaa elämän viisauksia vanhoista Kauniiden ja Rohkeiden jaksoista. Jonka palvoo Ridgeä ja varoittaa Thornesta. 

Ihanaa, tämän kirjan pariin palaan varmasti, siellä mökillä viimeistään.

Eilinen ilta meni näissä merkeissä, mitähän viisauksia Austen tarjoaa. Kirjat eivät ainakaan tältä lukutoukalta kesken lopu, hyvä niin.

Musiikki: Suvi Teräsniska "Täydellinen elämä"

Kaipauksesta

Kaipaan yksinäisyyttä, omaa aikaa. Aikaa oman pääni sisällä ilman keskeytyksiä, ilman että täytyy huomioida muita. Itsekkäästi omia ajatuksiani ajatellen, tulevaisuuttani pohtien. Kaipaan itseäni, sitä kuka olen ja kuka en nyt koe olevani. Olenko matkalla sinne päin, itseeni... vai poispäin. En tiedä, mutta haluaisin sen selvittää. Näen itseni täällä, yksin...

... Savossa, siellä mistä olen, yksin mökillä nauttimassa pullollisen hyvää punaviiniä ja kuuntelemassa repeatilla Heli Kajon "Jos mä kuolen nuorena" biisiä, miettimässä elämääni ja pohtimassa tulevaa. Lukemassa kirjaa, josta löysin osan itseäni. Ehkä ensi keväänä, kesänä. Joskus.

"Entäs kiltteys, entä se tietty nöyryys, joka minussa on; se, joka saa minut toisinaan toimimaan kuin säyseä nukke, vaikka pitäisi huutaa ja vaatia itselleen tilaa hengittää?"

- Riikka Pulkkinen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Musiikki; Heli Kajo "Jos mä kuolen nuorena" (repeatilla, kyllä!)

Onnea on

Onnellisuus. 

 Mitä se on, mikä tekee minut onnelliseksi. Monet pienet asiat. Suuremmatkin asiat, toki. Mutta varmastikin lähinnä ne pienet asiat. Sellaiset, joihin ei aina edes kiinnitä huomiota. Olen päättänyt olla onnellinen tänä vuonna, suorastaan ällöttävän onnellinen. Mikä ihana ajatus!

Ne pienet tärkeät asiat.

Sujuva arki. Siisti koti. Oma aika, rauha. Hyvä kirja. Maukas ruoka. Kynttilänvalo. Kiva ja mielenkiintoinen blogi. Hyvin onnistunut valokuva. Mielekäs työpäivä. Spontaani halaus.Varpaita lämmittävät kengät. Punaisuutta hehkuvat hiukset. Asiakkaan hymy. Ihana pitkä kirje. Tv sarjojen katselu sohvalla viltin alla. Se tunne, kun tiedät, että kaikki on hyvin.

Vuoden ensimmäisiä

Aina Uuden Vuoden koittaessa mieli myllertää, tekee mieli laittaa elämää uusiksi. Uusi Vuosi, uuden alku. Niinpä päätin luoda uuden blogin, vuoden ensimmäisen. (Ja viimeisen.) Uuden blogini ensimmäisessä postauksessa luonnollisestikin käyn läpi vuoden ensimmäisen viikon, kuvituksena Instagramin kuvia näistä vuoden ensimmäisistä asioista.

Vuoden ensimmäinen loppuun luettu kirja (aloitettu kyllä jo ennen Joulua eli viimevuoden puolella) oli Lindsey Kelk:in ihanan kepeä "I Heart Christmas" joka on järjestyksessään jo kuudes kyseistä I Heart sarjaa. Itselleni tämä oli kylläkin se ensimmäinen tästä sarjasta. Saatan kirjoittaa hieman enemmän tästä kirjasta myöhemmin.

Myös vuoden ensimmäinen kirje on lähtenyt matkaan. Kirjoitettu niin ikään tämän vuoden ensimmäisenä päivinä. Jännityksellä odotan koska ja keneltä vastaanotan tämän vuoden ensimmäisen kirjeen... en malttaisi edes odottaa!

Vuoden ensimmäinen ale ostos saapui. Crocsin ihanan lämpimät All Cast Luxe Duck Boot kengät. Kyllästyin siihen, että jalat kastuivat työmatkoilla talvitennareissa. Nyt ei kastu. Eikä toivottavasti liukastakkaan jos sattuu lumista taikka jäistä tulemaan tänä talvena.

Vuoden ensimmäinen pizzakin on tehty ja syöty. Uusin keksintöni on käyttää rieskarullia pitsapohjina. Tulee juurikin sopivan kokoinen pizza.

Myös vuoden ensimmäinen kirja on aloitettu. Samalla tämä sattuu olemaan ihka ensimmäinen Jane Austen kirja. 

Vuoden ensimmäinen hampurilainen on syöty vuoden ensimmäisellä reissulla Tampereelle. Classic American Diners, kyllä. Kuinkas muutenkaan.

Vuoden ensimmäinen isompi ostos; Samsungin ihanainen valkoinen läppäri. En tiedä, tuleeko tälle vuodelle enempää isompia ostoksia. Tekniikkaa taidan ostaa noin kerran vuodessa... ja nyt onkin aika hyvä tilanne laitteiden suhteen eli katsotaan.

Vuoden ensimmäiset alekirjat Suomalaisen Kirjakaupan alesta. Ale, mikä ihana tekosyy ostaa pino kirjoja!

Vuoden ensimmäinen leffa reissu; aivan ihastuttava Frozen nähty. Samalla nautittu vuoden ensimmäinen karkkipussi.

Muita vuoden ensimmäisiä...

... vuoden ensimmäinen kampaaja käynti (ihanaa kun hiukset taas hehkuu).
... vuoden ensimmäinen punaviini pullo; Argentiinalainen Gaballo de men doza.
... vuoden ensimmäinen lasagne ähky.
... vuoden ensimmäinen kävelylenkki (tänään, 30min).
... vuoden ensimmäinen sarjakoukutus; "Under the Dome".
... vuoden ensimmäinen pakkomielle; New York.

Vuodelle 2014 olen myös tehnyt tapani mukaan listan tavoitteista ja toiveista. Lupauksia en tee nykyisin ollenkaan.

Ihanaa jo alkanutta Uutta Vuotta 2014!